Linnunlaulu ja lintujen äänet

Meille, jotka olemme kiinnostuneita luonnosta ja vietämme paljon aikaa ulkona, linnunlaulun kuuleminen on todellinen kokemus. Kokemukseen tulee uusi ulottuvuus, kun pystymme nimeämään laulavat linnut. Se tuntuu siltä, kuin luonnolla olisi tuhat uutta ääntä. Maisema elävöityy ja tulee rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi, kun pystyt erottamaan eri linnut – vain niiden äänten perusteella. Tiedämme että ne ovat läsnä, vaikka emme voikaan nähdä niitä ja yhteytemme luontoon muuttuu läheisemmäksi.

Miksi linnut laulavat?

Linnunlaululla ja muilla äänillä on aina merkitys, ja ornitologit ja tutkijat ovat yrittäneet tulkita niiden herkkää musikaalista kieltä jo vuosia. Emme tule koskaan täysin ymmärtämään mitä monet lajit tarkoittavat monipuolisella äänirepertuaarillaan. Tutkijat ovat kuitenkin selvittäneet perusmerkitykset siitä, mitä linnut itse asiassa sanovat kommunikoidessaan keskenään.

Lintujen ääntely on ilmaisuvoimaista ja monipuolista. Niiden perustarkoitukset ovat:
- linnun reviirin merkitseminen
- saman lajin naaraiden houkuttaminen ja valloittaminen
- lajitovereiden ja poikasten varoittaminen uhista ja vaaroista
- parven tai muiden yksilöiden välinen yhteydenpito

Samalla tapaa kuin kielemme on elintärkeä kommunikaatiomme kannalta, myös eri lintulajeilla on vaihtelevia ääniä, joilla on erilaiset ja tietyt tarkoitukset. Äänet ovat moninaisia. Ne vaihtelevat uskomattoman kauniista laulusta kaikkein epämiellyttävimpiin ääniin, ja ne voivat ilmetä sooloesityksenä tai kuorolauluna koko lintuparven laulamana.

Linnut laulavat eri tavoin. Jotkut linnut toistavat samaa säettä uudelleen ja uudelleen, kun taas toiset säveltävät pitkiä, vaihtelevia äänimaisemia. Keltasirkku, peippo, pajulintu ja monet muut lajit laulavat lyhyitä, 2-3 sekunnin lauluja. Yleensä sama laulu toistetaan lähes muuttumattomana. Muut lajit, kuten ruokokerttuset, rytikerttuset, kiurut, ja kottaraiset, laulavat pitkiä, useiden minuuttien mittaisia jatkuvasti vaihtelevia lauluja. Miksi nämä erot? On viitteitä, että eroilla on yhteys laulun tarkoitukseen. Laulu vaihtelee sen mukaan onko tarkoituksena reviirin puolustaminen vai naaraiden houkuttaminen.

Jos urospuolinen laululintu käyttää laulua reviirin puolustamiseen, on tärkeää kuunnella ja ottaa selvää onko lähistöllä muita uroksia. Luultavasti on vaikeaa kuunnella ja laulaa samaan aikaan. Siksi linnun täytyy laulaa lyhyitä lauluja ja pitää välissä pitkiä kuuntelutaukoja. On myös tärkeää, että ympäristön urokset pystyvät tunnistamaan uroksen laulun, että muut linnut eivät luule sitä muukalaiseksi, jonka kimppuun tulisi hyökätä. Siksi linnun tulee laulaa melko yksinkertaista laulua, jossa ei ole paljon vaihtelua, jotta muut ympäristön linnut muistavat sen. Samaan aikaan uroslintu liikkuu reviirillään. Tutkijat ovat huomanneet, että linnut, jotka laulavat ja liikkuvat paljon reviirillään, yrittävät antaa kilpaileville uroksille kuvan, että alueella asuu useampia uroksia. Tämä kertoo muille saman lajin uroksille, että heidän ei kannata asettua alueelle.

Uroslintu laulaa eri tavalla, jos tarkoitus on houkuttaa naarasta. Silloin ei ole tarpeen pysähtyä kuuntelemaan ja uros voi laulaa pidempään. Ei myöskään ole yhtä tärkeää, että laulu on yksinkertainen tai tunnistettava. Sen sijaan on luultavasti parempi käyttää mahdollisimman paljon vaihtelua, koska se vaikuttaa houkuttavan naaraita.

Siten laulun tarkoitus auttaa sen muodon määrittämisessä: reviirin puolustaminen vaatii lyhyitä ja yksinkertaisia lauluja ja naaraiden houkuttaminen pitkiä ja vaihtelevia lauluja. Monilla lajeilla on kompromissi, joka on kehitetty vastaamaan molempiin tarkoituksiin parhaalla mahdollisella tavalla. Muilla lajeilla on useampia laulumuotoja eri tilanteita varten.

Miten linnut laulavat?
Linnuilla ei ole kurkunpäätä, jossa on äänihuulet vaan paremminkin ilmapallo (syrinx) henkitorven alaosassa. Siksi kukko voi vielä kiekua, vaikka sen pää olisi leikattu irti – äänielin on vielä kiinni hengityselimistössä. Linnunlaulun äänianalyysi osoittaa usein kaksi samanaikaista ääntä. Linnut voivat laulaa duettoja itsekseen! Syy tähän on se, että linnun laulun tuottavat kaksi ohutta syrinxiin kiinnittyvää kalvoa. Äänianalyysi paljastaa myös, että linnun ääni voi tuottaa vaikuttavan 110 desibelin äänenvoimakkuuden voimakkaissa osuuksissa – se vastaa äänekkään auton äänitorven ääntä.

Linnut laulavat aamuisin
Aamulla laulaminen on parasta – aikaisin aamulla. Ennen kuin olemme edes nousseet sängyistämme, linnut ovat aktiivisimmillaan laulamassa. Ilman suhteellinen kosteus on matala, lämpötila myös, ja tuuli on yleensä heikkoa, mitkä ovat äänen kannalta ihanteellisimmat olot. Toinen syy laulaa aamun aikaisina tunteina on käyttää aika ennen kuin hyönteiset, pääravinnonlähde paritteluaikana, alkavat liikkua ja ennen kuin on riittävän valoisaa löytää niitä. Aamun koitteessa on myös tärkeää kertoa mahdollisille kilpailijoille, että reviiri on edelleen varattu.

Kevätaamun täyttää linnunlaulun kirjo. Kaikki linnut laulavat samaan aikaan. Kuinka yksittäinen uros edes tulee kuulluksi? Vastaus on yksinkertainen: se odottaa, kunnes kuoro pitää tauon. Se välttää erityisesti laulamista silloin, kun sen lajitoverit laulavat. Mikä ihmisen korvaan kuulostaa lintujen äänten sekamelskalta, on oikeasti niiden orkesteri. Kokeile kuunnella lähistön peippo-, keltasirkku- tai pensaskerttu-urosta tai muita lyhyitä lauluja laulavia lajeja. Kuulet harvoin niiden laulavan samaan aikaan. Laulut sijoitetaan tarkasti naapurin taukojen kohdille. Uroslintu ei myöskään aloita lauluaan, jos toinen kovaa ja pitkään laulava laji on juuri aloittanut. Ilmiö näkyy selvästi, kun peukaloinen liittyy kuoroon. Tällä linnulla on pitkä ja uskomattoman voimakas laulu, joka hukuttaa alleen kaikki muut äänet. Jos peippo on lähellä, se aloittaa oman laulunsa välittömästi peukaloisen ilmaisultaan vahvan esityksen jälkeen. Toisin sanoen, se ujuttaa laulunsa peukaloisen taukoihin ja lopettaa ennen kuin se alkaa taas laulaa.

Lintujen äänet metsässä ja aukiolla
Kaikki musiikki vaatii sopivan akustiikan. Linnun elinympäristöt voi akustiikan perusteella jakaa karkeasti kahteen ryhmään: metsiin ja aukioihin.

Metsässä puut ja lehdet sekä vaimentavat että levittävät ääntä. Lisäksi metsässä esiintyy usein kaikuja, ja tämä kaiku merkitsee, että äänet sulautuvat yhteen ja kuulijan on mahdotonta erottaa niitä toisistaan. Siksi metsälinnut usein lisäävät nopeita kohtia lauluunsa. Trooppisissa sademetsissä linnut laulavat usein pitkiä, syviä vihellysääniä. Tällaisten äänten odotetaan lävistävän tiheän latvuston parhaiten.

Aukioilla linnut voivat käyttää nopeita ääniä. Toistamalla laulun jokaisen elementin pari kertaa ja laulamalla nopeasti, kuuntelija kuulee suurimman osan laulusta, vaikka tuuli tai ilman liikkeet tuhoaisivat osan siitä.

Akustiikka merkitsee paljon laulun rakenteelle – myös tiettyjen lajien sisällä. Talitiaiset kuulostavat melko samanlaisilta tiheässä metsässä, vaikka ne asuisivat tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Toisaalta talitiaisen laulu voi vaihdella huomattavasti muutaman kilometrin matkalla, jos akustinen ympäristö muuttuu tiheästä metsästä avoimempaan maisemaan. Linnut sopeutuvat akustiseen ympäristöön, koska urokset, jotka laulavat parhaiten sovellettuja lauluja lähettävät viestinsä kauimmas – ja ovat siksi onnistuneimpia parin houkuttelussa ja muiden urosten pois pelottamisessa.

Linnunlaulu täytyy oppia—myös lintujen
Linnut eivät synny laulu nokassaan. Se pitää oppia. Jos poikaset erotetaan lajitovereistaan nuorena, ne eivät opi laulamaan.

Useimmat lajit voivat oppia laulamaan vain lyhyen jakson ajan elämänsä aikana (vuoden ensimmäiset kolme kuukautta). Jotkut lajit oppivat laulunsa ensimmäisenä kesänään ja muistavat ne seuraavan vuoden ennen kuin alkavat harjoitella ja uudelleen tuottaa niitä.

Nuorilla uroslinnuilla on luultavasti sisäinen malli lajinsa laululle. Tämä malli auttaa niitä kiinnittämään huomiota muiden lajitoveriensa lauluun ja lisäämään malliin yhä enemmän yksityiskohtia. Lopulta ne tietävät, miten niiden tulee laulaa. Tämä prosessi tapahtuu herkkyyskauden aikana, joka on, kuten aiemmin mainittiin, melko lyhyt ja loppuu usein ennen harjoitteluvaiheen alkua.

Harjoitusvaihe on yleensä seuraava kevät. Tässä vaiheessa linnut vertailevat jatkuvasti omaa lauluaan korvakuulolta malliin ja jatkavat harjoittelua, kunnes laulu ja malli sopivat yhteen.

Linnunlaulu on luontokokemus
Linnunlaulu kertoo keväästä ja siitä, että kesä lähestyy. Kun mustarastas laulaa ensimmäiset sävelensä ja kiuru livertää, se on varma merkki siitä, että pimeän aika on ohi. Kevään ja kesän linnunlaulu on upea luontokokemus. Itse asiassa monet ihmiset tunnistavat joitakin lintulajeja niiden laulun perusteella. Kuinka monet esimerkiksi tietävät miltä käki tai satakieli näyttää? Lintujen äänet ovat tärkeä ja arvokas arkea ja luontokokemustamme. Kuvittele, jos harmaavarpusen sirkutus aidalta, sepelkyyhkyn kujerrus ja sinitiaisen selkeä liverrys omenapuusta katoaisivat – elämä olisi paljon onnettomampaa ja köyhempää!

Opi tunnistamaan linnunlaulu
Useimmilla ihmisillä on vaikeuksia oppia ja tunnistaa eri lintulajien laulut ja ääntely. Miten sen sitten voi oppia? Tietysti parasta on oppia mestarilta. Ota vaellusretkillesi mukaan kokenut lintuintoilija, joka tunnistaa luonnon äänet. Mutta kuinka monet tuntevat tällaisen henkilön? Siinä tämä verkkosivu voi olla suureksi avuksi. Eikä verkkosivu ärsyynny, vaikka kysyisit jatkuvasti miltä peipon laulu kuulostaa. Muista kuitenkin, että verkkosivun äänet ovat vain yksi esimerkki yhdeltä yksilöltä. Todellisuudessa äänet vaihtelevat hieman yksilöiden välillä, joten ei kannata kiinnittää liikaa huomiota pieniin eroihin verkkosivun ääninäytteiden ja puutarhasi tai metsäsi linnun välillä.

Useimpien ihmisten on vaikeampi muistaa lintujen ääniä kuin niiden ulkonäköä. Voi kestää pitkään oppia tunnistamaan niiden laulu ja äänet, mutta se on mukaansatempaava, hauska ja kiva ajanviete. Monilla lajeilla on ominaiset äänet, joten ne on helpompi tunnistaa, kun taas toiset ovat joko anonyymejä tai erittäin vaikeita tunnistaa. Joidenkin lintujen laulu muistuttaa muiden lajien laulua. Siksi onkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että äänten opettelu täytyy aloittaa alusta joka vuosi, kun lintukuoro aloittaa taas laulun.

Hyvä tapa oppia lintujen ääntely on aloittaa aikaisin keväällä, kun muuttolinnut saapuvat ja puut kukkivat. Aloita opettelemalla tavallisten lintujen ääntely. Jos osaat tunnistaa tiaisten, nakkelin ja tikkojen äänet, et ole enää niin hämmentynyt äänimaailman suhteen. Osaat jo tunnistaa osan lajeista ja voit siten keskittyä uusiin ja tuntemattomiin ääniin.

Jos haluat oppia tuntemaan linnunlaulua, sinun tulee ymmärtää, miten se rakentuu. Auttaa kun analysoit laulun rakenteen, korkeuden, pituuden, tahdin, voimakkuuden ja soinnin perusteella.

Rakenne
Joidenkin lajien tapauksessa, kaikki urokset laulavat samaa melodiaa. Ne on helpoin oppia tunnistamaan. Esimerkkinä: keltasirkku.
Muilla lajeilla on rytminen laulu. Voi olla vaikeampaa määritellä näiden lintujen laji, sillä useat lajit laulavat samankaltaisesti. Esimerkki: Talitiainen.
Kolmas ryhmä säveltää melko vapaasti, mutta laulaa määrätyn muodon mukaan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi laulun pituus on aina sama, tai että kaikissa säkeissä on sama johdanto. Esimerkki: Leppälinnut.
Lopulta on säveltäjiä, jotka laulavat vapaasti, mutta eivät niin vapaasti, että naaraat eivät tunnistaisi niitä. Löytääksesi tähän ryhmään kuuluvat linnut, tulee analysoida laulun pituutta, korkeutta, tahtia ja sointia. Esimerkki: Kultarinta.

Korkeus
Korkea: Hippiäinen.
Keskikorkea: Pajulintu.
Matala: Mustarastas.

Pituus
Laulun pituus voi olla tärkeä tunnistin, kun yrität selvittää mitä lintua kuuntelet. Monilla lajeilla on erittäin lajikohtainen laulun pituus.
Lyhyt (1-2 sekuntia): Pensaskerttu.
Keskiverto (3-4 sekuntia): Peippo.
Pitkä (5-10 sekuntia): Peukaloinen.
Loputon (erittäin pitkä): Tiltaltti.

Tahti
Vaikka monet linnut laulavat keskitahdilla, on joskus hyödyllistä arvioida tahtia lintua tunnistaessa.
Hidas: Mustarastas.
Keskitahti: Pajulintu.
Nopea: Lehtokerttu.

Voimakkuus
Heikko: Keltasirkku.
Keskivoimakas: Harmaavarpunen.
Voimakas: Satakieli.

Sointi
Monet lajit laulavat erittäin ominaisella soinnilla. Ei ole mahdollista kuvailla tietyn lajin yksilöllistä sointia vain muutamalla sanalla, ja niiden toisistaan erottaminen riippuu usein kokemuksesta ja musiikillisista taipumuksista. On kuitenkin kolme esimerkkiä perustavanlaatuisista eroista.
Epämiellyttävä: Viherpeippo.
Tavallinen: Tiltaltti.
Miellyttävä: Mustapääkerttu.

Linnuilla on monenlaista ääntelyä
Lintujen laulu ja ääntely ovat yksi parhaista tavoista erottaa eri lajit toisistaan. Useimmat lajit voi jopa tunnistaa pelkästään laulun tai ääntelyn perusteella, ja jos kyseessä on laaja kirjo lajeja, on helpompi kuulla lintu kuin nähdä se. Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa, jos laji on ujo tai elää piilossa. Yleensä lintujen ääntelyn voi erotella kahteen pääryhmän: lauluun ja ääniin.

Laulu on usein melodista ja voi olla pitkäkestoista tai sisältää toistoa. Uros esitää yleensä laulun merkitäkseen ja puolustaakseen reviiriään ja houkuttaakseen yhtä tai useampia naaraita. Joskus laulua voimistaa paritteluesitys, jossa lintu läpyttää siipiään tai laulaa niin kutsutun lentolaulun. Jotkut lajit ovat hyviä matkimaan ja voivat lisätä kaikenlaisia ääniä ympäristöstään tai imitoida muita lintuja.

Ääntely koostuu suuresta ryhmästä ääniä, joita käytetään vuoden ympäri ja joita sen vuoksi voi kuulla usein. Erilaisia ääniä käytetään eri tilanteissa, mutta samaa ääntä voidaan käyttää eri tilanteissa, kuten esimerkiksi samaa ääntä sekä houkuttelu- että laumaäänenä:

Houkutteluäänet houkuttelevat esiin saman lajin lintuja.

Laumaääniä käytetään yksilöiden välillä lauman yhdessä pitämiseen. Houkuttelu- ja laumaäänien välillä on sujuva siirtymä.

Lentoääniä käytetään kun lintu lentää tai lähtee lentoon ja sillä on sama merkitys kuin houkutus ja laumaäänillä.

Hälytysäänet ilmaisevat epävarmuutta ja levottomuutta mahdollisen vaaran uhatessa. Ne ovat usein vienoja ja hiljaisia.

Varoitusäänet varoittavat selkeästä vaarasta. Ne ovat usein kovaäänisiä.

Kerjäämisääniä käyttävät poikaset kerjätessään ruokaa vanhemmiltaan. Varpushaukan ja sarvipöllön poikasten tapauksissa äänen voi kuulla kauas.

Siiveniskujen ääni syntyy siiveniskuista ilmassa linnun lentäessä. Siiveniskut ovat niin tunnusomaisia joillakin lajeilla, että ne voi tunnistaa pelkästään niiden perusteella. Näin on esimerkiksi kyhmyjoutsenen ja telkän kohdalla.

Rummutus nokkimista kuivaa puunrunkoa vasten laulun sijasta käyttävät eniten tikat.